Hakukirjan teon lomassa joukko Tampereen hakemuksen tekoon osallistuneita henkilöitä otti pienen tauon ja piti ulkoilmapalaverin Pyynikinharjulla. Mukana Ilona Kyykoski (vas.), Claire Delhom, Marie-Anna Paier, Perttu Pesä, Marika Vapaavuori, Maria Peräinen, Pauli Sivonen, Satu Keltanen, Sipriina Ritaranta ja Päivi Harri.

Menossa loppukiri – Voittaako Tampere, Oulu vai Savonlinna?

Mikä kolmesta suomalaisesta ehdokkaasta valitaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2026? Kisa ratkeaa kesäkuun alussa. Nyt on aika vastata tavallisimpiin kysymyksiin kulttuuripääkaupunkihausta.

Peruskysymys. Miksi Tampere haluaa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi?

”Tampere on koko itsenäisyyden ajan pitänyt kulttuuria yhtenä tärkeimmistä kansan sivistämisen airueena. Se näkyy ja kuuluu niin teatteriemme, kirjallisuuden, musiikin ja toden totta, urheilun toiminnassa. Yhteisöllinen toiminta ja ammattilaisuus tarvitsevat päämääriä ja näyteikkunoita pystyäkseen kasvamaan entistä vahvemmiksi myös Eurooppalaisesta näkökulmasta. Sitä paitsi meillä on paljon sellaista toimintaa, josta Eurooppa olisi kiinnostunut, jos niistä tietäisivät. Kulttuuripääkaupunkivuosi avaa ovia meille kaikille ja se taas synnyttää hyvää niin taiteen kuin muunkin elinkeinorakenteen ympärille. Kakkosalueena Suomessa tietoisuus olemassaolostamme ei ole kovin korkealla tasolla Euroopassa. On aika nostaa koko Pirkanmaan profiilia. On aika avata noita väyliä kulttuuriamme kehittämällä. Siksi tälle vuodelle on tässä ajassa selkeä tilaus”, sanoo hankkeen vetäjä, projektijohtaja Perttu Pesä.

Kisan ensimmäisessä vaiheessa jatkoon päästettiin kaikki kolme suomalaista ehdokasta, Oulu, Tampere ja Savonlinna. Mikä noista kolmesta ehdokkaasta oli ensimmäisellä kierroksella paras?

Sitä ei tuomaristo ole määritellyt. Kansainvälinen raati, joka valinnan teki, laati Suomen hakemuksista raportin. Raportti on luettavissa tästä linkistä. Raati oli kovin kriittinen Tampereen hakemustakin kohtaan, esimerkiksi: ”Hakemuksessa on vahvoja elementtejä, mutta siinä on useita merkittäviä puutteita, jotka vaativat työtä. Laatua yhdenvertaisesti -konsepti on itsessään kiinnostava, ja se todennäköisesti myös kiinnostaa eurooppalaista yleisöä. Konseptia ja erityisesti sen yhteyttä paikallisiin tarpeisiin ja kontekstiin tulisi kuitenkin kuvata tarkemmin sen sijaan, että sitä käytetään yleisluontoisena mottona, josta raadin mukaan toisinaan puuttuu konkreettinen ulottuvuus.”

Ja niin edelleen. Raati oli tosin tasapuolisen kriittinen kaikia kolmea hakemusta kohtaan.

Haussa ovat siis edelleen mukana Tampereen lisäksi Oulu ja Savonlinna. Mikä on kilpailun tilanne?

Tilanne on täysin auki. Minkäänlaisia “väliaikatietoja” ei tässä kisassa ole. Jokainen kaupunki valmistelee hakukirjaa, jonka sisältö on vielä salainen. Valinta selviää vasta 2. kesäkuuta.

Mitä tapahtuu ennen kesäkuun lopullista valintaa?

Uusi hakukirja toimitetaan ministeriöön huhtikuun lopussa. Jos korona suo, raati vierailee hakijakaupungeissa toukokuussa. Raati myös haastattelee hakijakaupungit.

Mitä mahdollisuuksia Oululla ja Savonlinnalla on Tamperetta vastaan? Tamperehan on suomalaisena kulttuurikaupunkina eri tasolla? On teatterit, ja Muumimuseot, ja kovatasoinen filharmonia ja vaikka mitä.

Niillä on hyvät mahdollisuudet, sillä kilpailun sääntöjen mukaan nimitystä ei myönnetä kaupungille sen kulttuuriperinnön tai tämänhetkisen vilkkaan kulttuuritarjonnan perusteella. Titteliä ei anneta sillä perusteella, mikä kaupunki on nyt, vaan miksi se haluaa tulla. Kpk-vuosi on kehitysprojekti. Se ei ole palkinto menneistä saavutuksista, vaan kannustin kaupungille, joka titteliä eniten tarvitsee ja osaa tarpeen perustella.

EU:n ohjeissa hakijakaupungeille tämä ajatus muotoillaan aika selkeästi. ”Kaupungille myönnetään nimitys sen hakemuksessa esitetyn Euroopan kulttuuripääkaupunki -vuoden tulevan ohjelman perusteella. Jotkut hakijat ovat yhdistäneet hakemuksissaan Euroopan kulttuuripääkaupunki -otsikon alle nykyiset kulttuurialan toimintonsa. Ne eivät ole tulleet valituiksi. Euroopan kulttuuripääkaupunki -nimitys myönnetään kaupungin tavanomaisen kulttuuritoiminnan ylittävän erityisen ohjelman perusteella.”

Ohjeet kaupungeille voi lukea tästä linkistä.

Mikä on tämä paljon puhuttu hakukirja, jonka pohjalta valinta tehdään?

Hakukirja on yksinkertaisesti Tampereen hakemus Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Ensimmäinen hakukirja tehtiin viime vuonna. Nyt parhaillaan kirjoitetaan toista, lopullista hakukirjaa. Siitä tulee satasivuinen dokumentti, joka vastaa EU:n asettamiin kysymyksiin.

Mitä hakukirjassa kysytään?

Kysymyksiä on noin 40. Kysymysten ytimessä on kpk-vuodelle suunniteltu kulttuuriohjelma.

Lisäksi pitää selvittää esimerkiksi kaupungin kulttuuristrategia sekä millaiset edellytykset kaupungilla ja alueella on järjestää kpk-vuosi. Riittääkö majoituskapasiteetti, toimivatko liikenneyhteydet Eurooppaan? Pitää selvittää, onko hankkeella kansalaisten ja päättäjien tuki, pitää selvittää budjetit, hallintomallit ja markkinointistrategiat – kaikki mahdollinen.

Tampereen mukana titteliä hakee 19 Pirkanmaan kuntaa. Miksi virallisena hakijana on vain Tampere eikä ympäristökuntia yleensä mainita?

Sääntöjen mukaan virallinen hakija on aina yksi kaupunki. Esimerkiksi Viron Tartto on vuonna 2024 kulttuuripääkaupunki, mutta mukana on lähes koko eteläinen Viro. Suomalaisista kilpakumppaneista Oulun mukana on 32 pohjoista kuntaa. Savonlinnan hakemuksessa mukana ovat muun muassa Kuopio, Lappeenranta, Joensuu ja Mikkeli.

Miten varmistetaan, että kunnat eivät unohdu ohjelman valmistelussa?

Kunnista on haettu ideoita, ja hankkeen ohjausryhmässä on kuntien vahva edustus. “Olemme ohjelmatyössä pyrkineet luomaan ja viemään eteenpäin projekteja, joita useat kunnat tekisivät yhdessä ja jotka näin levittäytyvät koko maakunnan alueelle”, kuvaa haun taiteellisen johtoryhmän jäsen Pauli Sivonen. Hän kannustaa katsomaan kuntien yksittäisten “ohjelmanumeroiden” ohi kohti yhteisiä tavoitteita.

Lue myös: Kunnat mukana näkyvämmin kuin koskaan – Pauli Sivonen kehuu kulttuuripääkaupunkihaun alueellisuutta

Lue myös: Nyt se on virallista: Tampereen valtuusto sitoutui kulttuuripääkaupunkiin

Millaisella budjetilla kulttuuripääkaupunkia valmistellaan?

Kulttuuripääkaupunkivuosien budjetit ovat yleensä 25-70 miljoonaa euroa. Tampereen ensimmäiseen hakukirjaan oli luonnosteltu 53 miljoonan euron budjetti. Kokonaisbudjetista yleensä noin 40 prosenttia tulee hakijakunnilta. Toinen 40 prosenttia tulee valtiolta ja loput 20 prosenttia saadaan EU-tukena ja yritysyhteistyöllä. Tilanne elää, koska valtio ei ole vielä kertonut rahoitusosuuttaan.

Hanke on kallis. Miksi Tampere ja Pirkanmaan kunnat käyttävät siihen miljoonia?

Hanke tuo alueelle merkittävästi ulkopuolista rahoitusta valtiolta, EU:lta ja liike-elämältä. Sijoitetut rahat tulevat myös korkojen kanssa takaisin.

Tanskan Aarhusin kulttuuripääkaupunkivuoden budjetti vuonna 2017 oli 66 miljoonaa euroa. Tutkimuksen mukaan siitä tuli keski-Tanskan alueen liike-elämälle 159 miljoonan euron lisäys liikevaihtoon, lähinnä matkailualalle, sekä 1965 työpaikkaa. Myös Turku onnistui 2011. Turun budjetti oli 55 miljoonaa, ja se toi talousalueelle 260 miljoonan lisäyksen yritysten liikevaihtoon.

Kulttuuripääkaupungeiksi on valittu viime vuosina aika tuntemattomia kaupunkeja. Eivätkö oikeat kulttuuripääkaupungit löydy vaikka listasta Pariisi, Rooma, Berliini ja Wien?

Rooma ja Wien eivät ole olleet Euroopan kulttuuripääkaupunkeja. Eivätkä ne ehkä titteliä saisikaan! Säännöissä tosiaan todetaan, että “nimitystä ei myönnetä kaupungille sen kulttuuriperinnön tai tämänhetkisen vilkkaan kulttuuritarjonnan perusteella”. Nämä ovat hienoja kaupunkeja, mutta eivät ne titteliä tarvitse. Näiltäkin vaadittaisiin hakukirja – ja jotain uutta.

Saksassa oli vuoden 2025 kulttuuripääkaupungiksi ehdolla tunnettuja, merkittäviä kaupunkeja, kuten Hannover ja Nürnberg. Molemmat satsasivat hakuprojektiin tosissaan. Toisin kävi. Kulttuuripääkaupungin tittelin sai Chemnitz, Tampereen ystävyyskaupunki, joka tunnetaan entisenä Karl-Marx-Stadtina. Kulttuuritarjonnaltaan se ei todellakaan pärjää isommilleen, mutta he esittelivät hakukirjassaan uskottavan projektin. He saivat raadin vakuuttuneeksi siitä, että Chemnitz tarvitsee tittelin.

Ehkä nimitystä ”Euroopan kulttuuripääkaupunki” voidaan pitää hieman harhaanjohtavana. Kisassahan ei etsitä kaupunkia, jossa on juuri nyt kovin kulttuuritarjonta, vaan kaupunkia, joka haluaa kehittyä kulttuurin avulla ja kehittää kulttuuria.

Entä jos Tamperetta ei valita? Menikö koko työ hukkaan?

Ei mene. Valmistelussa on niin sanottu Plan B. Eli jos Tamperetta ei valita, toteutetaan kulttuuriohjelma, mutta tietysti paljon pienempänä. Jo hakeminen on tuonut Tampereelle ja Pirkanmaalle paljon hyvää, kuten uusia yhteistyön muotoja.

Hakutiimi luonnossa
Hakukirjan teon lomassa joukko Tampereen hakemuksen tekoon osallistuneita henkilöitä otti pienen tauon ja piti ulkoilmapalaverin Pyynikinharjulla. Mukana Ilona Kyykoski (vas.), Claire Delhom, Marie-Anna Paier, Perttu Pesä, Marika Vapaavuori, Maria Peräinen, Pauli Sivonen, Satu Keltanen, Sipriina Ritaranta ja Päivi Harri.